Pientä pohdintaa

Tästä tuli todella pitkä postaus, joten lukemiseen kannattaa varata jonkin verran aikaa :) 

Ennen tänne tuloa en tiennyt kovinkaan paljoa aupparoinnista. En ollut lukenut muiden au pair-blogeja enkä katsonut au pair-ohjelmia. Myönnän ihan suoraan etten uskaltanut. Tiesin vain sen, että tulen asumaan toisen perheen luona ja hoitamaan työkseni heidän lapsiaan. Kyllähän sitä tuli kuultua muiden au pair-kokemuksista, mutta itse en lähtenyt tutkimaan sen enempää mitään. Päätin, että vasta täällä uskallan tutustua muiden kokemuksiin. Nyt jälkeenpäin ajatelleena en tiedä, mitä oikein pelkäsin.

Katsoin viime viikolla sitten yhden päivän aikana kaikki 9 jaksoa Au pairit Australiassa-sarjasta. Heti ensimmäisenä on pakko mainita, että jokaisen siinä olleen au pairin kokemus oli täysin erilainen kuin itsellä, mutta jotakin yhteistä silti löytyi. Tietenkin niillä se meno oli välillä paljon hurjempaa eikä arkeakaan kuvattu kovin paljoa. Halusin nyt kirjoittaa kaikista asioista, jotka osasin yhdistää myös omaan kokemukseeni. Listasin asiat ja tapahtumat suurin piirtein aika järjestykseen. Osa asioista kulkee kuitenkin käsi kädessä ja kuuluu moneen eri kohtaan.  

ALKU

Alun jännitys ja odotus

Jännitys alkoi heti sen jälkeen, kun sain varmistuksen hostperheestäni. Tuntui, että oli liikaa asioita hoidettavana ja liian vähän aikaa ennen tänne tuloa. Aika meni samaan aikaan niin nopeasti ja niin hitaasti.

Oman perheen ja sukulaisten hyvästely

Siinä vaiheessa, kun siinä ohjelmassa nuoret hyvästelivät omat perheensä niin nousi mullakin kyyneleet silmiin. Osasin samaistua niihin samoihin tunteisiin niin hyvin. Hyvästien sanominen on ollut tähän mennessä koko matkan raskain asia. Tunsin itseni maailman yksinäisimmäksi ihmiseksi sen muutaman tunnin ajan, jonka vietin kentällä ja koneessa yksin.

Hostperheeseen tuleminen

Hostperheen näkeminen kentällä oli aikamoinen helpoitus. He olivat juurikin sitä, mitä olivat antaneet odottaa. Olin väsynyt, mutta onnellinen. Oli outoa tulla johonkin vieraaseen taloon asumaan, vaikka nopeasti tämä kodilta tuntuikin.

Alkuhuuma ja ajan meneminen nopeasti

Alussa olin niin innoissani kaikesta, että iloitsin pienimmistäkin asioista. Olo oli koko ajan hyvä enkä jotenkin edes voinut ymmärtää, miten jollakin pystyi olla huono päivä. Aika vaan riensi enkä kerennyt ikävöimään omaa perhettä yhtään.

Muiden au pairien näkeminen ja kavereiden saaminen

Heti ensimmäisellä viikolla aloitin kielikurssin ja sain aivan ihania suomalaisia aupparikamuja. Seuraavalla viikolla kuvioihin tuli sali ja sieltäkin sain nopeasti kavereita.

ALKUHUUMAN JÄLKEINEN VAIHE

Asioiden näkeminen sellaisena kuin ne ovat

Joskus kahden kuukauden jälkeen aloin näkemään asioista myös niitä huonoja puolia. Yritin pitää itseni siellä ihanassa pilvilinnassa, mutta pikkuhiljaa lipsuin siinäkin. Se jatkuva positiivisuus ja hyvä mieli kääntyi vähitellen laskuun.

Totaalinen uupumus ja kulttuurishokki

Jossain vaiheessa tajusin myös olevani niin väsynyt, että olisin voinut nukkua viikon putkeen. Yhtenä viikonloppuna päätin, etten liiku mihinkään ja astun seuraavan kerran vasta maanantaina ulos talosta. Samaan aikaan tunnistin itselläni kulttuurishokin alkaneeksi ja annoin sen vain tulla. Sitä ei oikein pysty kuvailemaan, koska jokainen kokee sen täysin omalla tavallaan. Itse olin väsynyt, harkitsin tosissani kotiin lähtöä, työt ei maistunut ollenkaan enkä nauttinut olostani yhtään täällä.

Soitot ja muu yhteydenpito kotiin

Aloin kaipaamaan mun vanhempia ihan äärettömän paljon. Soiteltiin aina välillä Skype-puheluita ja se auttoi ikävän suhteen.

Työn sopivuuden ja oman tyytyväisyyden miettiminen

Epäilin omaa osaamistani olla lasten kanssa, vaikka kokemusta löytyikin. Mietin myös, haluanko oikeasti olla au pairina. Yhä useammin ajattelin, olenko mä oikeasti onnellinen täällä vai huijaanko myös itseäni koko ajan.

ASIOIDEN KÄSITTELEMINEN

Omiin ajatuksiin hukkuminen

Kun on liikaa aikaa ajatella, niin sitä sitten todellakin ajattelee. Aloin jo ärsyyntymään, jos ajattelin mitään-yhtään-mihinkään liittyvää. Kaipasin vain sitä tasapainoisen hyvää olotilaa, joka Suomessa aina oli. 

Oman ajan ja yksityisyyden kaipuu

Opin arvostamaan omaa aikaa ja hiljaisuutta täysin eri tavalla kuin ennen. 

Pelottava asuinalue

Omalla kohdallani suurin syy hostperheen vaihtoon on alue, jossa asumme. Nyt ymmärrän miksi Itä-Lontoolla on niin huono maine. Päivisin liikun kotoa vain keskustaan tai puistoon. Iltaisin olen mieluiten liikkumatta minnekään. Kadut ovat sotkuisia ja ilmassa leijuu päivittäin outo haju. Jokainen on ymmärtänyt perheenvaihtoni(jopa hostperheeni), kun olen kertonut suurimmaksi syyksi tämän alueen.

PÄÄTÖSTEN TEKEMINEN

Hostperheelle perheenvaihdosta kertominen ja epävarmuus jatkosta

Mietin perheen vaihtamista pitkään ennen nykyisen hostperheeni kanssa puhumista. Pelkäsin, etten saa uutta hyvää perhettä tarpeeksi ajoissa ja joudun ottamaan vain jonkun vapaana olevan. Jännitin kertomista niin paljon, että soitin äidille Suomeen taukoamatta ja jopa monta kertaa päivässä. Lopulta uskalsin avata suuni ja hostperheeni otti asian ihan hyvin vastaan, vaikka pari päivää oltiinkin kaikki hieman hämillään jatkosta. 

Uuden perheen etsiminen ja heidän luonaan käyminen

Suomen ja Brittien järjestöjen avulla löysin nopeasti uuden perheen, ja heti seuraavalla viikolla pääsin käymään heidän luonaan.

Eläminen nykyisen perheen kanssa ja toimeen tuleminen

Asiat ovat menneet paljon paremmin kuin kuvittelin niiden menevän. Mua kunnioitetaan ja kohdellaan ihan samalla tavalla kuin ennenkin. 

Kulttuurishokista toipuminen

Nyt tunnen olevani tässä kohdassa. Olo on taas hyvä ja jaksan innostua asioista ihan samalla tavalla kuin alussa. Väsymyskin on normaalia ja työt maistuvat. 

UUSI PERHE JA UUSI ALKU

Perheen vaihto ja alusta aloittaminen.....

Viimeisestä kohdasta voin kirjoittaa, kun sen aika tulee.