lauantai 27. helmikuuta 2016

Suuria ja pieniä ajatuksia

Viime viikonloppuna bussin ikkunasta ulos katsoessa mietin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mikään ei pidä mua enään paikallaan. Lukion jälkeinen vapaus tuntuu edelleen hyvältä. Saan tehdä päätökset ihan itse, ja tehdä elämästäni omanlaiseni matkan.

Ideoita ja aikaa löytyy vaikka kuinka paljon, mutta silti mieli vetää kahteen eri suuntaan. Välillä mieli haluaa palata Suomeen ja pysyä siellä läheisten luona. Mua vedetään osittain takaisin sinne mukavuusalueelle, joka muodostuu (ajatuksena) pelkästä sukulaisten luona vierailusta ja kavereiden kanssa kahvittelusta. Okei, Suomeen liittyisi paljon muutakin. Todellisuudessa mua odottaisi siellä karu arki töissä. Todennäköisesti juoksisin siinä töiden lomassa näkemässä sitä, tätä ja tota kaveria sekä yrittäisin epätoivoisesti ehtiä myös salille maximissaan pari kertaa viikossa. Ja tarkemmin ajatellen, elämä Suomessa saattaisi tuntua vielä liian tutulta näiden muutaman kuukauden jälkeen. 


Toisinaan mun mieli haluaa pysyä ulkomailla, nähdä maailmaa ennen jatko-opiskelua ja oppia tuntemaan eri kulttuureja paremmin. Kyseessä on se mielen toinen puoli, joka käy myös mukavuusalueen ulkopuolella ja tykkää ottaa haasteita vastaan. Välillä olen ihan hukassa näiden eri ajatusten kanssa. Tässä on vain opeteltava yhdistämään nämä kaksi eri mielen suuntaa toisiinsa, jotta saisi jotain järkevää aikaan. 



Eniten auttaa, kun ajattelen eläväni päivä kerrallaan. En pysty vielä tietämään missä olen kuukauden tai saati sitten vuoden päästä. Enhän mä vielä vuosikaan sitten tiennyt missä tulen olemaan nyt. Mutta täällähän minä. Lontoossa. Lähes 9 miljoonan asukkaan kaupungissa. Kaupungissa, jonka alan tuntemaan kuin omat taskuni. Kuitenkin tiedän jo nyt, etten halua asua täällä koko loppuelämääni. Tai ainakin luulen tietäväni. Pelkästään lukemalla tämän muutaman rivin kappaleen huomaa, että mä olen vielä ihan pihalla suunnitelmista. Ja, että mun elämä on täynnä ehkää ja jossia.



maanantai 22. helmikuuta 2016

Torino & Genova

Toissa sunnuntaina aamuyöstä nousin sängystä ylös täsmälleen samaan aikaan, kun hostisäni veli kävi nukkumaan meidän olohuoneessa. Matka lentokentälle kävi hetkessä ja nukuin koko lennon ajan, lukuunottamatta nousua. Kuusi päivää meni oikein mukavasti kierrellen ympäri kaunista Torinoa ja syöden hyvää ruokaa. Yhtenä päivänä tehtiin myös päivän reissu Genovaan, johon rakastuin ihan täysin. Toivottavasti pääsen käymään siellä vielä uudestaan tulevaisuudessa.

Katolisen kirkon takia lähestulkoon kaikki talot ja rakennukset ovat Italiassa koristeltu ulkoa erilaisin kaiverruksin ja koukeroin parvekkeen kaiteita myöten. Ja ne kirkot... Niitä oli melkein joka kadun kulmassa! Käytiin yhteensä varmaan lähes kymmenessä eri kirkossa, jotka kaikki olivat ihan erilaisia ja niin hienoja. Näin kummankin kaupungin sekä katutasolta että vähän korkeammalta ylhäältä päin katsottuna.

Kaiken kaikkiaan loma meni siis hyvin. Sain nukuttua ja ladattua akkuja taas Lontoota varten. Tästä on siis hyvä jatkaa kohti kevään tuulia!


Torino



Superga, Piedmont














Genova




Cattedrale di San Lorenzo





Genovan riemukaari




sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Happy Valentine's Day

Elämähän on yhtä juhlaa! Ystävät ovat todella tärkeitä ja on ihan huippua, että niitä muistetaan omalla päivällä(Valentine's day on tosin hieman eri asia kuin suomalainen ystävänpäivä). Se tuki, jota olen täälläkin ollessa ystäviltäni saanut, on korvaamatonta. Ilman ystävien tukea en pystyisi tähän tai moneen muuhunkaan asiaan. Ystäville voi jakaa niin ilot kuin surutkin. Todellinen ystävyys voi syntyä ihan hetkessä ja kestää elämän loppuun saakka. On ihana omistaa monta hyvää ystävää ja tietää heidän olevan aina siellä, kun heitä tarvitsen. Kiitos siis kaikille ystävilleni <3

Ollaan Emilian kanssa vietetty ystävänpäivää eilen ja tänään. Eilen heti töiden päätyttyä säntäsin ulos ovesta ja tubella toiselle puolelle Lontoota. Niin kuin sanotaan, odottavan aika on pitkä. Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen saavuin Emilian luokse ja mielialani parani kuin salaman iskusta. Käytiin syömässä illalliseksi sushia, joka muuten oli ehkä parasta mitä olen ikinä syönyt. Iltaa jatkettiin vielä yhdelle oikein hyväksi osoittautuneelle clubille. Aamupäivästä alettiin tekemään meille brunssia, jonka syöminen venyi lopulta muutamaan tuntiin. Ja koska englantilaiset talot ovat ihan jäätävän kylmiä, päätettiin pistää takkaan tuli. Yritys oli hyvä, mutta lopputuloksena oli vain kaksi osittain hiiltynyttä halkoa :D Tämä päivä meni siis vain syödessä, eilisistä riennoista palautuessa ja ihanan ystävän kanssa ollessa. 







Muuten mennyt viikko on hujahtanut todella nopeasti, vaikka jonkun verran takapakkia onkin taas tullut. Se alkuhuuma on nyt suurimmilta osin ohitse ja jotkut päivät tuntuvat todella uuvuttavilta. Onko tämä nyt sitten se kulttuurishokki, jota alussa kovasti kielsin kokevani? Ensimmäiset kuukaudet pystyin tekemään työt puoliteholla eivätkä huonosti nukutut yötkään olleet mikään ongelma. Nyt väsymys ja ikävä alkavat painaa jo todenteolla eli on ehkä ihan oikea aika lähteä lomalle. Muutaman tunnin päästä olisi tarkoitus nousta ylös sängystä ja lähteä kohti lentokenttää. Saa nähdä minkälainen olo mulla on lomalta palattaessa, kun jo nyt olisin 24 tunnin yöunien tarpeessa :D


tiistai 9. helmikuuta 2016

Happy Pancake Day!

Täällä Englannissa vietetään tänään pannukakkupäivää. Oli pakko vähän googlettaa, että mitä se sitten oikeastaan tarkoittaa, ja päivä muistuttaa ihan suomalaista laskiaistiistaita. Pullien tilalla ovat vain pannukakut ja pulkkamäen tilalla pannukakkujuoksut. Jopa täällä Lontoossa olisi mahdollisuus päästä seuraamaan pannukakkukisoja(jotka ovat saaneet alkunsa jo vuonna 1445), mutta itse en kaupungille jaksa tänään lähteä. Ymmärtääkseni kisassa juostaan paistinpannujen kanssa ja esiliinat päällä. Ei me suomalaiset siis ihan sieltä hulluimmasta päästä olla... Päätin kuitenkin tehdä hosteille suomalaisia lettuja kermavaahdon ja hillon kera. Yleensähän se ensimmäinen lettu menee vähän pieleen, ja siitä ulkonäkö paranee sitten pikkuhiljaa. Onnistuin kuitenkin saamaan joka ikisen yksilön näyttämään juurikin siltä miltä halusinkin! Tuli oikein kauniin ruskeita ja pyöreitä lettuja tehtyä. 





Koko viikonloppu vietettiin Emilian kanssa vähän ympäri Lontoota. Shoppailtiin, käytiin museoissa, o2-areenalla ja laskiaispullilla Suomen merimieskirkolla. Syötiin ihan älyttömän hyvät jälkkärit The Slug and Lettucessa teen kera. Käveltiin Green Parkissa ja nähtiin kevään ensimmäiset narsissit! Siellä mä kiljahtelin ilosta niiden kukkasten takia. Ilma on vielä aika viileä, ja viikonloppuna oli oikea myrsky. Tuuli niin, että piti melkein vaakatasossa kulkea eikä sateenvarjolla olisi tehnyt tuolla yhtään mitään. Taivas aukesi sunnuntai-iltana ja vettä tuli ihan kaatamalla. Muutama salamakin tuli nähtyä. Tänään on ollut jo todella nätti päivä. Ilma voisi vaan nyt mun puolesta vähän lämmetä niin saisi vaihdettua lopullisesti tuulitakkiin.














Sekä tällä että ensi viikolla on sen verran menoa ja vilskettä, että saa nähdä milloin kerkeän taas kirjoittelemaan. Innolla odotan jo viikonloppua, vaikka nythän on vasta tiistai. Perjantaina suunnataan mahdollisesti Lontoon yöelämään ja sunnuntaina kahdeksan aikoihin aamulla mulla lähtee kone kohti Italiaa. Odotan lomaa jo kuin kuuta nousevaa. Ja onhan mun pakko myöntää sekin, että ihanaa päästä välillä pois täältä. "Lapseton" viikko kuulostaa ihan mielettömän hyvältä just nyt, vaikka tosta pienestä ihan hirveästi tykkäänkin :)












maanantai 1. helmikuuta 2016

Suomitytöt & Madame Tussauds

Huhheijaa, sinne meni taas yksi viikko! Tällä kertaa se vain sujahti ohi. Arki meni normaalisti töissä ja viikonloppu kaupungilla. Lauantai aamupäivä meni kielikurssilla ja iltapäivä Emman kanssa lounaalla. Eilen käytiin vielä Madame Tussaudsin vahakabinetissa. Paikka oli kyllä jonottamisen arvoinen. Ne nuket oli niin aidon näköisiä! Suosittelen siis ehdottomasti käymään siellä, jos joku on Lontooseen tulossa. Kannattaa kuitenkin varautua jonottamaan sisäänpääsyä. Huomattiin, että lauantaina iltapäivällä jono oli huomattavasti lyhyempi kuin sunnuntaina aamupäivästä.








Eilen illalla oli aika sanoa heipat Emmalle, jonka kotiinpaluu on jo ihan lähellä. On turha puhua jäähyväisistä, vaikka pitkä aikahan tässä vierähtää ennen kuin seuraavan kerran nähdään. Mä luulin, että täällä ei tarvitse hyvästellä ketään vuoteen. Olin kuitenkin todella väärässä. Lontoo on kaupunki, missä ihmiset vaihtuu jatkuvasti. Ihmisiä tulee ja menee koko ajan. Osa palaa tänne loman merkeissä, osa palaa jäädäkseen. Osa taas ei palaa lainkaan takaisin.

Täällä olen ymmärtänyt paremmin sen, kuinka paljon ihmiset liikkuu ympäri maailmaa. Välillä tuntuu, ettei mikään tai kukaan pysy paikoillaan. Jo pelkästään kielikurssilla vaihtuu melkein viikottain ihmiset. Kaikilla meillä on ihan eri taustat, kotimaat ja syyt olla täällä. Iästä puhumattakaan. Silti ollaan jokainen päätetty valita sama maa ja sama kaupunki. Miksi? Suurin osa on tullut tänne oppimaan englantia. Mutta niin kuin meidän kielikurssin opettaja sanoo, Lontoo on ehkä huonoin kaupunki tulla harjoittamaan englannin kielen taitoa. Voi olla, että meidän opettaja on oikeassa. On päiviä, jolloin englannin kuuleminen jää äärimmäisen vähäiseksi. Ja mikä brittiaksentti? Mikä se semmoinen on?

Tähän kaupunkiin on silti helppo rakastua. Se voi käydä ihan parissa päivässä tai viedä monta kuukautta. Alan vasta nyt tajuta, kuinka suuri ja ihmeellinen Lontoo onkaan. Ja mikä parasta, mulla on aikaa koluta kaikki museot, kahvilat, puistot ja kadut ihan rauhassa. Sekä kokea kaikki vuodenajat. Nähdä, miten Lontoo puhkeaa keväiseen kukkaan ja miten se syksyllä tiputtaa lehdet puista päästäen samalla syysmyrskyt valloilleen. Miten päivät pitenevät ja sitten taas lyhenevät. 





Mä ehdin varmasti vielä tavata niin uusia kuin vanhojakin ystäviä. Joudun myös todennäköisesti sanomaan monet hyvästit. Tiedä sitten, tekeekö ne musta vahvemman vai heikomman. Tätä tunnetta ei voi kuitenkaan sanoin kuvailla. Mä jollakin oudolla tapaa nautin tästä jatkuvasti liikkeellä olosta ja täysin uusiin tilanteisiin joutumisesta. Mä haluan koko ajan lisää. Välillä haluaisin lähteä vieläkin pidemmälle, jonnekin maailman toiselle puolen. Ja välillä taas palata kotiin Suomeen. Mä uskallan haaveilla ja suunnitella, vaikka parin päivän kuluttua mulla saattaakin olla jo ihan täysin uudet kuviot mielessä.