Uusi viikko, uudet kujeet

Mulla on ollut niin kiva viikko täällä. Tällä viikolla löysin ihan meidän vierestä tosi kivan salin. Olin jo aiemmin googlettanut meidän lähellä olevia saleja, mutta tälle kyseiselle salille eksyin täysin vahingossa. Kävin sisällä pyörähtämässä, ja vakuutuin ihan täysin. Laitteet on ihan uusia, naisille on kaksi kertaa viikossa oma aika, hintaan kuuluu ryhmäliikunnat ja salilla on SAUNA. Ja mikä parasta, matka kotoa salille kestää alle 5 min. Oon niin innoissani!

Leivottiin keskiviikkona kotona suklaakeksejä, ja niistä tuli taivaallisen hyviä! Ajattelin tehdä mun hosteille ensi viikolla makaroonilaatikkoa joku ilta. Ainoa ongelma on vaan toi meidän kaasu-uuni. Se toimii vähän eri tavalla kuin sähkö-uuni, johon oon tottunut Suomessa. Keksejä paistaessa se oli ihan hyvä, mutta saa nähdä miten makaroonilaatikon kanssa käy :)

Perjantai-aamuna kävin kokeilemassa mun salia, ja koko paikka oli ihan tyhjä! Siellä tais olla yksi nainen mun lisäksi. Illalla vietettiin kotona sitten tyttöjeniltaa, kun mun host-isä meni yöksi töihin. Syötiin herkkuja ja katottiin sellainen Disney-elokuva kuin "Tangled", joka taitaa olla suomeksi "Kaksin karkuteillä". Se oli tosi hyvä ja hauska! 

Eilen aamulla mulla alkoi kielikurssi. Siellä oli ihan hauskaa ja meillä oli kiva opettaja. Kurssin jälkeen näin toisen suomalaisen aupparin Tean Oxford Streetillä. Pyörittiin vähän aikaa kaupoissa, kunnes jatkettiin matkaa kohti London Bridgeä ja The Clink -vankilamuseota. Mentiin museoon yhdessä Emilian ja Emman kanssa. Pakko myöntää, että se paikka oli vähän karmiva. 

Museon jälkeen päätettiin mennä "yhille" jonnekin. Löydettiin tosi rento ravintola nimeltänsä The Slug and Lettuce! Se paikka oli niin kaunis kaikkine jouluvaloineen ja -kuusineen. Tarjoilijatkin oli mukavia!

 

   

Ruoan jälkeen kello oli sen verran vähän ja meillä oli niin hauskaa, että päätettiin lähteä vielä SOHOlle drinkeille. Keskustassa on nyt niin lämmin tunnelma, kun joka puolella on jouluvaloja. Pysähdyttiin varmaan jokaisten jouluvalojen luokse ottamaan kuvia :D

Eilinen ilta tyttöjen kanssa kruunasi koko viikon. Tänään aion olla vain kotona, ja valmistautua uuteen viikkoon :) 

Ensimmäinen viikko takana

Nyt on ensimmäinen kokonainen viikko takana. Oon ollut todella tyytyväinen siihen, että päätin lähteä au pairiksi. Mä nimittäin kaipasinkin Suomessa jotain tämänkaltaista kokemusta. Voin myös myöntää, että tekee ihan hyvää käydä mukavuusalueen ulkopuolella :)

Vietin perjantai-illan kävellen ympäriinsä tässä meidän lähellä, host-perheen kanssa kotona ja mun parhaan kaverin kanssa skypetellessä. Lauantain vietin keskustassa pyörien suomalaisten auppareiden kanssa. Oli aika helpottavaa puhua suomea tyttöjen kanssa ja kuulla muiden kokemuksia tästä au pairina olemisesta. Meillä oli kaiken kaikkiaan tosi kiva päivä. Lauantaina tajusin myös miten tota metroa käytetään! Sunnuntaina kävin vielä yksin seikkailemassa keskustassa. Kävelin monta tuntia katsellen nähtävyyksiä ja kierrellen kauppoja. Juteltiin myös mun perheen kanssa skypessä illalla. Kaiken tän lisäksi mä sain nukuttua univelkoja hyvin pois :)

Tässä vähän kuvia viikonlopulta...

Aika lentää siivillä

Ensimmäinen työviikko takana. Tuntuu siltä, että olisin ollut täällä jo useamman viikon. Maanantai ja tiistai tuntuivat menevän älyttömän hitaasti, mutta loput päivät ovat menneet tosi nopeasti. Varsinaista koti-ikävää ei vielä ole tullut, eikä ehkä tulekaan. Alkuviikosta kuitenkin iskän tai äidin sähköposteja lukiessa tuli automaattisesti kyyneleet silmiin. Muuten kaikki on mennyt hyvin. Itseäkin ihan ihmetyttää miten hyvin olen jo sopeutunut tänne!

Alkuviikosta oli myös vielä vaikeaa keksiä tekemistä vapaa-ajalle, ja vietin suurimman osan ajasta kännykällä tai koneella. Halusin päivittää omalle perheelle ja kavereille Suomeen millaista täällä on ollut. Nyt käytän lähes kaiken vapaa-ajan lukemiseen, perheen kanssa oleskeluun tai ulkona seikkailuun. Mulla on just kesken Veronica Rothin Divergent-kirja. Meidän lähellä pitäisi olla tänä vuonna valmistunut sali, minne ajattelin myös liittyä. Pitää käydä vain ensin etsimässä se :D

Jokainen päivä on mennyt edellistä paremmin ja sujuvammin. Tytön kanssa tullaan tosi hyvin juttuun, ja opitaan toisiltamme joka päivä jotain uutta. Tyttö on tarkkana mun ääntämisen kanssa, korjaa aina mun virheet ja pyytää toistamaan. Ensi viikolla mulla alkaa kielikoulu, joka on kerran viikossa. Toivon, että saisin tän vuoden aikana ne tyhmät kielioppivirheet pois englantia puhuessa.

Joka päivä syödään illallista yhdessä perheen kanssa. Illallinen on se hetki päivästä, jolloin vaihdetaan kuulumiset ja puhutaan siitä, kuinka kaikkien päivä on mennyt. Eilen uskalsin osallistua keskusteluun kunnolla, ja saatiin paljon juttua aikaan. Me aiotaan koristella meidän koko talo joulukoristeilla ja tehdä kaikkea kivaa yhdessä joululomalla. Perhe haluaa viedä mut Skotlantiin ehkä jo joululomalla ja Bathiin ensi vuonna. Oon vieläkin niin onnellinen mun perheestä.

Tänään oli hyvä sää, ja mentiin ensimmäistä kertaa puistoon käymään. Tässä meidän ihan vieressä on ihana puisto, jossa on tosi iso leikki-alue. Tullaan viettämään siellä varmasti paljon aikaa.

Oon koko viikonlopun vapaalla, ja aion kierrellä mahdollisimman paljon keskustassa katsomassa nähtävyyksiä. Huomenna meen muiden suomalaisten au pairien kanssa joulumarkkinoille. Ihanaa tehdä vaihteeksi jotain oman ikäisten kanssa! :)

Perillä Lontoossa

Huh, en tiedä miten mä saisin kaiken tän kahden päivän aikana tapahtuneen kerrottua tässä yhdessä blogitekstissä. Eilen olin niin väsynyt, että menin heti vaan nukkumaan kun pääsin. Olin ihan uupunut jännityksestä, surusta, ilosta ja helpotuksesta. 

Lento meni ihan hyvin, lukuunottamatta yhtä epäilyttävän näköistä tyyppiä. Vessaan mennessä tää kaveri käveli pitkin käytävää ja tarkkaili kaikkia ihmisiä silmä kovana. Passintarkastuksestakaan hän ei aluksi meinannut päästä läpi. Ehkä mä olin vaan valppaana, kun Pariisissa oli tapahtunut ne terrori-iskut pari yötä aikasemmin. Kaiken lisäksi kyseinen lentokenttä minne laskeuduin oli osittain evakuoitu päivää aikaisemmin epäillyttävän laukun takia. Pääsin kuitenkin perille, ja näin mun perheen odotus-aulassa.

Heti perheen nähdessä multa vierähti kivi sydämeltä. Ne otti mut tosi hyvin vastaan, ja tunsin oloni samantien turvalliseksi heidän kanssaan. Pitkältä tuntuvan ajomatkan jälkeen me päästiin vihdoin kotiin ja pääsin purkamaan mun matkatalaukut. Mä tykkään mun uudesta kodista. Enhän mä sitä vielä kokonaan tunne, mutta se tuntuu jollakin tapaa jo ihan omalta.

Tedikin pääs mukaan matkaan :)

Syötiin vielä illallista perheen kanssa ennen nukkumaanmenoa, ja annoin mun Suomen tuliaiset heille. Äidin mielestä salmiakki maistui sekä suolaselle että makealle, ja reissumiestäkin oli aamulla enää vain yksi pala jäljellä :D Pääsin eilen vasta myöhään nukkumaan, mutta heräsin silti tänään aikaisin aamulla(johtuen varmaankin 2h aikaerosta Suomeen verrattuna). Aamulla autoin tyttöä syömisen kanssa ja kävin moikkaamassa opettajaa koululla.

Hain tytön keskipäivällä koulusta, tultiin kotiin suihkuun ja syömään. Syöminen meni yllättävän nopeasti, vaikka tyttö on vähän sellainen haaveilija-tyyppi. Koko päivä meni todella hyvin, ja mulla on just sopiva määrä työtä. Illat on suurimmalta osin vapaita, ja tänään kävin vähän kattelemassa lähiympäristöä.

Meillä on tosi hyvät kulkuyhteydet melkein mihin vain. Bussipysäkille kestää 2 minuuttia kävellä ja metrolle alle 5 minuuttia. Ainakin täällä riittää ihmisiä monesta eri kulttuurista, mikä on ihanaa! Sivukujille en kyllä lähtisi hortoilemaan, varsinkaan pimeällä. Pääkadulla on kuitenkin ihan turvallista kävellä. Ja olihan mun pakko käydä ostamassa vähän jotain tuttuja ruokia...

Täällä oli myös alennuksessa toi Arlan Skyr sen poistamisen takia

Ehdin vain pyörähtää kotona, kunnes lähdettiin perheen kanssa syömään ja ruokakauppaan. Mentiin Suomen citymarketin tai Prisman tapaiseen ruokakauppaan, mutta se oli vaan tosi paljon isompi. Kun ihmettelin siinä ääneen sen suuruutta niin tää äiti sano, että toi on ihan pieni siihen verrattuna missä ne yleensä käy... Voin vaan kuvitella, minkä kokonen se sitten on! :D

Nyt on aika käydä nukkumaan, koska aamulla on taas aikanen herätys. Tähän mennessä on ollut oikein mukavaa olla täällä, vaikka välillä käykin mun oma perhe mielessä. Yritän kuitenkin ajatella kaikesta mahdollisimman positiivisesti ja ottaa kaiken ilon irti tästä! :) Kaiken lisäksi on hauska nähdä sitten vähän ajan päästä, miten mun englannin kielen taito muuttuu täällä.

Viimeinen päivä Suomessa

Eilen vietettiin todella kiva ilta meillä tyttökavereiden kanssa. Ilta meni vaan ihan liian nopeasti. Nukkumaan pääsin puoli yhden aikaan, jolloin olin jo ihan poikki. Nukuin yön hyvin, ja aamulla herätessä oli todella hyvä fiilis. Ajatuksena oli heti, että huomenna on vihdoinkin lähtö ja pääsen mun au pair-perheen luo.

Loppupäivän ajan tunteet menivätkin sitten aikamoista vuoristorataa. 

Aamupalan jälkeen jatkoin pakkaamista. Jaksoin pakata ehkä noin 20 minuuttia, jonka jälkeen kyllästyin. Päätettiin lähteä iskän kanssa pyöräilemään, ja sain hetken olla ajattelematta yhtään mitään. Neljältä menin äidin luokse syömään. Ruoka oli taivaallisen hyvää jälkiruokaa myöten. Sanoin jo tänään äidilleni ja veljelleni heipat, mikä oli yllättävän vaikeaa. Nyt ne on kuitenkin jo sanottu, ja heti on paljon helpompaa.

Sain mun tyttökavereilta ihanan läksiäislahjan eilen! 

Rakastuin mun suojelusenkeliin heti.

Nyt mä voin ajatella, että tytöt on aina mun matkassa mukana. 

Toivotaan, että lennot kulkee huomenna normaalisti ja pääsen Lontooseen. Vähän jännittävä tilannehan tää on, mutta kaikki menee varmasti hyvin :) Nyt mun on pakko käydä nukkumaan, koska muuten on aamulla vaikeeta nousta. Onneksi mun lento lähtee vasta ilta-päivällä niin on koko aamu aikaa pakata rauhassa loppuun ja syödä kunnon aamiainen!

Ensimmäinen postaus - kaksi päivää lähtöön

Eli enää vain KAKSI päivää Suomessa.

Sunnuntaina matka kohti uutta ja tuntematonta maata alkaa. Uusi kaupunki, uusi perhe, uusi kulttuuri ja uusi arki. Lähden siis aupparoimaan Lontooseen kolmihenkiseen perheeseen, johon kuuluu isä, äiti ja 3,5-vuotias tytär. Mikäli kaikki menee hyvin niin matkani kestää tasan 12 kuukautta. Lähden matkaan avoimin mielin. Kaikkeen ei kuitenkaan pysty ennalta varautumaan, koska elämäkin osaa joskus yllättää.

Lähden au pairiksi Allianssin nuorisovaihdon kautta, missä asiat ovat menneet nopeasti eteenpäin koko hakuprosessin ajan. Olen kysellyt paljon asioita matkaa koskien, ja aina olen saanut vastauksen todella nopeasti! Järjestö tuo minulle jo pelkällä olemassa olollaan turvaa lähtöä ajatellessa. Olen puhunut myös tulevan au pair-perheeni kanssa paljon Skypessä, Whatsappissa ja sähköposteilla. Meillä on tuntunut synkkaavan jo ensimmäisestä puhelusta lähtien todella hyvin. Nyt odotan innolla, että pääsen heidän luokseen Lontooseen, ja tapaamaan heidät kasvotusten :)

Mulla on ihan mahtava tukiverkosto täällä Suomessa. Kaikki tutut tsemppaavat lähtemään ja kokemaan. Välillä tuntuu, että monet jännittävät mun lähtöä enemmän kuin minä itse. Kahden viime viikon ajan olen nähnyt paljon sukulaisia ja kavereita, itkukin on pari kertaa tullut. En olisi silti uskonut, että jännitän näin vähän ennen lähtöä. Olin jo valmistautunut unettomiin öihin, kovaan stressiin ja kiireeseen. Mutta yöt on tullut nukuttua normaalisti ja kaikki tarvittavat asiat hoidettu ajallaan ilman kiirettä. 

Ja mitä pakkaamiseen tulee... Kaikkeahan en pysty ottamaan mukaan, joten päättäminen oli aluksi vähän vaikeaa. Tiedän kuitenkin jo suurin piirtein mitä otan mukaan ja mitä jätän Suomeen. Paljon vaatteita on vielä pesussa eli lopullinen pakkaaminen tapahtuu varmasti vasta sunnuntai-aamuna!

Puolet kuvan vaatteista pääsi takaisin kaappiin, ja loput matkaan tulevat ovat vielä pesussa :)

Tänään illalla muutama kaveri tulee meille viettämään mun 19-vuotis synttäreitä ja läksiäisiä. Huomenna aion viettää koko päivän perheen kanssa ja ostaa vähän tuliaisia mun au pair-perheelle.